sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tekstitaitokokeeseen valmistautuminen


TEKSTITAITOKOKEESEEN VALMISTAUTUMINEN 

Voit kerrata tekstitaitokokeeseen Särmä 8-tehtävävihkon, Särmä-oppikirjan, Ylioppilastekstejä 2017–kirjan avulla sekä kurssiblogin https://kurssikahdeksan.blogspot.fi avulla. Tässä vielä Särmä-oppikirjan sivuja, joilla on teoriatietoa ja ohjeita. 

407-413 Äidinkielen ylioppilaskoe 

392 Tekstitaidon vastaus 

370-371 Koheesio (Sidokset kuljettavat ajatusta) (Koheesion analyysi, tv. s. 31) 

290-307 Suomen kielioppia (Kielen analyysi, tv. 37) 

327-333 Tekstin tyyli 

51-58 Kuvan analyysi ja tulkinta (tv. s. 40) 

334-340 Vaikuttaminen, Argumentoinnin keinot, Retoriset keinot, huumori ja ironia (Argumentaation analyysi, tv. s.47) 

41-49 Mainonta (Mainoksen analyysi, tv. s. 51) 

11-13, 36-40, 356-358 (Tiedon ja lähteiden analyysi, tv. s. 55) 

63-76, 93-95, 400-401 (Proosan analyysi, tv. s.61) 

80-87 (Runon analyysi,  tv. s. 67) 

89-91, 404 (Draaman analyysi, tv. s. 72) 

184-186 (Sarjakuvan analyysi, tv. s. 77) 



Jos et muista tekstilajeja, löydät niiden kuvaukset Särmästä: reportaasi s. 30-31; henkilö- ja asiahaastattelu, henkilökuva s.32-33; artikkeli s. 33; pääkirjoitus s. 34; kolumni, kommentti, pakina s. 34, 397; yleisönosastokirjoitus s. 35, 396; arvostelu s. 35, 398 novelli s. 76; referaatti s. 391 

Tekstin tyypit Särmä s. 324-326 

Kirjoitettuja ja puhuttuja kielimuotoja Särmä s. 282-284 

Kielenhuollon kertausta: Kirjakielen oikeinkirjoitussuosituksia Särmä s. 309-319, suora ja epäsuora lainaaminen s. 344-345, lähteisiin  ja aineistoihin viittaaminen s. 359-363 

OHJEET TEKSTITAIDON YO-KOETTA VARTEN 

Tule paikalle ajoissa (noudata sitä kellonaikaa, joka on annettu). Pukeudu lämpimästi. Varaa mukaan sellaisia eväitä, että energia riittää. Älä tuo kännykkää mukaan saliin/kirjoitustilaan. Ota mukaan selvää jälkeä jättävä muutama lyijykynä ja pyyhekumi. 

Tässä vinkkejä tekstitaitokokeeseen valmistautumiseen. 

Sinulla on aikaa kuusi tuntia, joten käytä se. 
Kertaa 8-kurssilla läpikäydyt asiat.
 

-Vastaat viidestä tehtävästä kolmeen tehtävään. Aloita uusi vastaus uudelta paperilta (jos niin määrätään; aina kuitenkin uudelta sivulta). Vastauksia ei kirjoiteta puhtaaksi. Aloita vastaus muutama rivi omien henkilötietojesi ja koulun tietojen jälkeen. Muista merkitä otsikon eteen tehtävänannon numero. Vastauksen sopiva pituus on noin kaksi sivua, ellei tarkempaa sanamäärää ole annettu tehtävänannossa.  
MUISTA YLIVIIVATA KAIKKI SELLAISET PAPERIT, JOITA ET TARKOITA ARVIOITAVIKSI VASTAUKSIKSI, MYÖS LUONNOSTELUPAPERIT. Oma nimi ja kokelasnumero kaikkiin papereihin. 
 

Vastaukset on kirjoitettava selvällä käsialalla niin, että isot ja pienet alkukirjaimet, yhdyssanat ja sanaliitot erottuvat. Kappalejako on osoitettava. Marginaaliin ei saa tehdä merkintöjä. Jos unohdat vastauksesta jotakin ja et ehdi kirjoittaa vastausta uudestaan, kirjoita lisäys vastauksen loppuun.

POHJUSTUS 

-Lue huolellisesti tehtäväpaketin tekstit. Ensimmäisellä sivulla on yleensä myös pohjatekstien lähdetiedot. Ne kannattaa lukea, koska niistä voi tehdä päätelmiä tekstilajista, jollei sitä ole annettu itse tehtävän yhteydessä. Käytä täsmällistä tekstilajin nimitystä, jos mahdollista. Lue myös itse pohjatekstit huolellisesti ja oikein: kirjoittaja, tekstilaji, tekstin/kuvan nimi/otsikko, julkaisupaikka ja -aika, mahdollinen nimimerkki jne. 

-Noudata tehtävänannon käskyjä: Selvitä ennen kirjoittamista itsellesi, mitä rajauksia, näkökulmia, käskyjä tehtävänannossa on ja mitä ne tarkoittavat. Älä valitse tehtävää, jonka käsitteitä et ymmärrä. 

-Vastaustekstiä kirjoittaessasi voit olettaa, että lukija tuntee pohjatekstin, mutta siihen viittaaminen on kuitenkin hallittava ja siihen on viitattava. Havainnot ja päätelmät on todennettava pohjatekstin avulla Päätelmien tueksi joudut siis kuitenkin jonkin verran selostamaan pohjatekstiä, kun  otat siitä esimerkkejä. Erityisesti kommentin ja vastineen kirjoittamisessa pohjatekstiä joutuu "kuljettamaan" mukana enemmän. Muista kuitenkin, että vastausteksti ei ole koskaan pelkkää referoimista!Todentavat sitaattiesimerkit sopivat parhaiten kaunokirjallisuuspohjateksteihin. Sitaattien liikaa käyttöä on varottava. Käytä vastauksessasi täsmällisiä kielen ja kirjallisuuden käsitteitä. 

-Kertaa viittaustekniikkaan kuuluvat käytänteet. 

VASTAUSTEKSTIN RAKENNE: 

-otsikointi: tehtävän numero ja päätelmiesi tulos 
-aloittaminen
: Ei laveaa esseemäistä aloitusta, mutta ankkuroinnissa on tarpeen pohjatekstin nimeäminen, myös tekstilajin - usein pitää mainita myös tekstin tavoite tai aihe tai teesi tai jopa ne kaikki - tämän pystyt päättelemään tehtävänannosta. Aloitukseen myös jo jokin päätelmä tai päätelmiä/tulos tai tuloksia tehtävänannon mukaisesti.
 
- käsittelyosa:
Ryhmittele päätelmäsi ja todenna ne, älä kirjoita pelkkää luettelomaista vastausta. Jos on vertailutehtävä, pitää vertailla lomittain/rinnakkain ja pitää löytää sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Yleensä ei kannata edetä pohjatekstin järjestyksessä.
-lopettaminen
lyhyt yhteenveto, ei tarvitse kerrata jo sanottua, ei esseemäistä lopetusta ; lopetus ei ole lttämätön 

-VASTAUSTEKSTIN KIELI: hyvää, kirjoitettua yleiskieltä, neutraalia asiatyyliä. Kirjoita selvällä käsialalla joka riville. Jos sinusta tuntuu, ettet hallitse oikeinkirjoitusseikkoja, kertaa niitä. Alkukirjaimet, yhdyssanat, pronominien käyttö, välimerkit, kongruenssi jne. on hallittava. Oikeinkirjoitusharjoituksia löydät esimerkiksi seuraavilta sivuilta 
http://users.edu.turku.fi/mmaalto/oikeinkirjoitus.ht m
 
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/oikeinki
rjoitus/yhteen_vai_erikseen/c1harjYhteen2.htm 
http://peda.net/veraja/siilinjarvi/ahmo/opetus/oppiaineet/aidinkieli/kielenhuolto)
 

 
-VASTAUSTEKSTIN PITUUS 
on noin 2 sivua, voi olla pidempikin. Jos sanamäärä on annettu tehtävänannossa, sitä pitää noudattaa.
 
-KÄSITTEIDEN KÄYTTÖ
: Käytä tarvittavia käsitteitä, kun tutkit annettua tekstiä. Jo aloituskappaleessa kannattaa käyttää tehtävänannossa tutkittavaksi määrättyjä käsitteitä. Todenna päätelmäsi ja havaintosi. 

-TEHTÄVÄTYYPIT 
Kertaa erilaisia tehtävätyyppejä
, niin että tiedät, mitä niissä pitää tehdä. Tavallisimpia:
 
-Tekstin osat, tekstin rakentuminen, osien tehtävä kokonaisuudessa
 
-Mistä tekstin tunnistaa oman tekstilajinsa edustajaksi?
 
-Mitä mielipidetekstissä väitetään, miten  mielipidetekstissä perustellaan ja vaikutetaan? (perustelutavat = argumentointi ja niitä tukevat retoriset keinot ja
tekstuaaliset (kielelliset) keinot. Perusteluja ja vaikuttamiskeinoja tutkitaan yleensä suhteessa teesiin, tavoitteeseen ja kohderyhmään. Käytä siis termejä teesi, tavoite, kohderyhmä, perustelukeinot, retoriset keinot.  Keinoja ja niiden vakuuttavuutta arvioidaan hieman, vaikka tehtävänannossa niin ei käskettäisikään. Erikseen on vielä tehtävätyyppi, joka käskee arvioimaan: silloin arviointi on perusteellisempaa. 
-Julkaisufoorumiin ja kohderyhmään liittyvät tehtävätyypit.
 
-Osaathan kirjoittaa referaatin, yleisönosastokirjoituksen, vastineen, kommentin, vetoomuksen ja myös tarvittaessa kirjeen tai puheen, jos sellaista pyydetään.
 
-Mainoksen tai sen osien tutkiminen, erittely, perustelutapojen ja vaikutuskeinojen arvioiminen.
 
-Kaunokirjallisuuteen liittyvät tehtävät ovat usein erittelytehtäviä, joissa pitää tutkia tekstin teemoja, rakennetta, kertojaa/puhujaa, kerrontaa, motiiveja, symboleja, allegorisuutta, kieltä, kuvakieltä, tyyliä, sävyä, rytmiä, henkilösuhteita. Pitää myös miettiä, miksi on tehty kyseisiä valintoja kielen suhteen, mitä esim. kielikuvilla saadaan aikaan. Usein on myös vertailutehtäviä. Henkilökuvan tutkiminenkin voi tulla kyseeseen.
 
-Voit joutua tutkimaan tekstin tyyliä ja sävyä, konteksteja, vastakkainasetteluja, rinnastuksia. Tyylivalintoja tutkittaessa pitää myös kertoa, mitä valinnoilla saadaan aikaan. Viime kevään perusteella edellytetään hallittaviksi myös tyylisuuntien piirteet (esim. realismin, romantiikan, modernismin. Esim. mitä modernin proosan piirteitä on tekstissä?)
 
-Varmista, että osaat kaunokirjallisuuden viittaustekniikan ja sitaattien ottamisen menetelmät (erityisesti runoista).
 
-Silloin tällöin on ollut myös kuviin liittyviä tehtäviä: valokuviin, lehtikuviin, taidekuviin, sarjakuviin, pilakuviin.
 
-Vertailutehtävässä voit joutua vertailemaan esim. teeman käsittelyä teksteissä.

Onnea kokeeseen! 


Draamaan liittyviä tehtäviä ja erittelyn ohjeita

Draaman (näytelmän) erittelyyn liittyviä asioita on Särmä-oppikirjassa s- 89-91 ja 404 (hyvät yleisohjeet), kurssivihkossa 8 s. 68- 72.
Jos tutkittavaksi annetaan jokin vanha, klassinen näytelmä, on hyvä yhdistää näytelmä tyylisuuntaansa/aikakauteensa. Myös näytelmän lajityyppi on huomioitava (komedia, tragedia, satiiri jne.)

Yo-kokeen tehtäviä:
Kevät 2009: 2 Erittele henkilöiden välisiä suhteita Villisorsa-näytelmäkatkelman perusteella.
Kevät 2009: 3 Tutki Villisorsa-katkelman näyttämöohjeita. mitä tehtäviä niillä on?
Kevät 2009: 4 Erittele ja tulkitse Villisorsa-katkelmassa esiintyviä symboleita.
Kevät 2013: 1 Erittele Harpagonin ja la Fléchen suhdetta Molièren Saituri-komedian katkelman perusteella.
(Kevät 2017: Erittele draaman kaarta Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä katkelmassa.)


Näytelmäteksti koostuu päätekstistä ja sivutekstistä:
-sivuteksti eli parenteesit: tiedot siitä, missä paikassa ja milloin tarina tapahtuu, kuka kulloinkin puhuu, mitä tekee milläkin hetkellä; näyttämö- ja ohjausviitteet (parenteesi)
-pääteksti: vuorosanat, dialogi ja mahdollinen monologi.  Tekstin tehtävä on viedä toimintaa eteenpäin. Repliikki johtaa aina uuteen repliikkiin ja toimintaan. Teksti on tiivistettyä, pelkistettyä, jäntevää. Teksti ilmaisee, mitä on jo tapahtunut, mitä on tapahtumassa tässä ja nyt, mitä odotetaan tapahtuvan tulevaisuudessa, antaa tietoa henkilöistä, miljööstä jne. Perinteisessä näytelmässä repliikit ovat kirjailijan ainut kerrontamuoto. Joku henkilöhahmo tosin voi ottaa kertojan roolin ja näytelmässä voi olla monologejakin, jotka ilmaisevat henkilön sisäistä elämää, salaisia ajatuksia ja tunteita, joita ei yleensä ilmaista ääneen.
-Dialogista on luettava myös se, mikä jää sanomatta; pinnanalainen viesti = alateksti, joka perustuu henkilöiden välisiin jännitteisiin
Näytelmän osaset:
-repliikki
-dialogi, monologi
 -kohtaus (paikanvaihdos, henkilön vaihdos => kohtaus vaihtuu)
 -näytös
 -prologi ja epilogi (jonkun näytelmähenkilön tai erillisen puhujan suoraan vastaanottajalle suunnatut alku- ja loppusanat)
-näyttämöohjeet (parenteesi): tekstissä olevat lavastusta, pukuja, liikkumista, eleitä jne. koskevat ohjeet
DRAMATURGIA
=näytelmän rakenne, muoto, kerrontatavat
Eteneekö näytelmä kronologisesti vai ei? Ajankäsittelytekniikat: aikahypyt, nopeutus, hidastus, toisto jne. Kohtausten pituus ja rytmi. Dialogin paljous ja ominaislaatu. Henkilöiden määrä näytelmässä.
Näytelmän rakennetyypit
-suljettu eli aristoteelinen draama:  vanhin näytelmän rakennemalli lienee Aristoteleen malli  antiikin ajoilta. Hänen mukaansa näytelmällä tuli olla selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tällaisella näytelmällä oli suljettu muoto, sillä siinä juoni saatetaan päätökseen ja ristiriidat ratkeavat,  loppuratkaisu on selkeä. Tämäntyyppinen näytelmä on myös jaettavissa eri vaiheisiin.
-avoin draama on sellainen, että sitä ei voida jakaa selkeisiin osiin (ei selkeitä käännekohtia eikä huippukohtia, lopetus voi jäädä auki); ei ajan, paikan ja toiminnan ykseyttä; ei pääjuoni – sivujuoni –periaatetta, vaan useita samanarvoisia toimintapunoksia; koostuu suhteellisen itsenäisistä osista; kohtaus  on keskeinen  toiminnan yksikkö; toiminta pyörii keskushenkilön ympärillä
-edellisten yhdistelmät
Suljetun draaman mallia noudattavia rakennetyyppejä:
1.   Ns. Freytagin malli (tragediaa koskeva) muodostaa näytelmän toiminnasta, rakenteesta symmetrisen kaaren. Alussa on johdanto, sitten toiminta keskittyy, minkä jälkeen seuraa toiminnan huippukohta (kliimaksi), sitten tulee tapahtumien yllättävä käännekohta (peripetia) ja lopuksi loppuratkaisu.
2.   Klassisen draaman  malli (samanlainen kuin Freytagin malli)  : a. ekspositio eli esittelyjakso,  b. konflikti eli ristiriidan ilmeneminen (syventävä osa), c.  komplikaatio eli ristiriidan kehittely, d. kriisi / kliimaksi, e. käänne,  f. loppuratkaisu
3.   Ola Olssonin malli (elokuvissa käytetty: alkusysäys, esittely, syventäminen, ristiriidan kärjistyminen, ratkaisu, häivytys)
4.   Kolmen näytöksen malli (viritys, kehittely, ratkaisu  - peräisin am. elokuvista)
Eeppinen rakenne noudattelee avoimen draaman mallia, kohtaukset, jaksot  tärkeitä (sopii elokuviin; esimerkkeinä eeppinen elämäntarina; eeppinen matka paikasta toiseen; eeppinen tilannekuvaus; eeppinen tapauksen tutkimus; monitasorakenne, jossa useita tarinoita samasta teemasta; episodirakenne, jossa erilliset jaksot mutta yhteinen aihe; rapsodinen rakenne, jossa yhteinen päähenkilö; vapaa assosiaatio)

Rakenteessa, toiminnassa on tärkeää se, että tapahtumisen tempo ja rytmi vaihtelevat, luovat jännitettä.

Draaman toiminta ja juoni
Näytelmän toiminta on keskitettyä ja tiivistettyä, rajoittuu muutamaan paikkaan, tapahtuu lyhyiden, paljastavien tuokioiden kuluessa. Ns. toiminnan ykseys, kolmen ykseyden  laki, on peräisin antiikin draamoista ( ajan, paikan ja toiminnan yhteys = yksi yhtenäinen tapahtumaketju, yhdessä paikassa yhden päivän aikana). 

Näytelmässä katsojan pystyttävä hahmottamaan tapahtumien keskinäinen yhteys. Juoni esittää aikajärjestyksessä näytelmän kulun. Usein näytelmässä on pääjuoni ja sivujuoni / sivujuonia, jotka luovat lisäjännitettä ja tukevat juonenkehittelyn pääkaarta. Myös kohtauksissa voidaan erottaa pääjännitteet ja sivujännitteet.

Analyyttisessä draamassa  juoni kerii esille tapahtumasarjan, joka on alkanut kaukaa menneisyydestä. Tapahtumien paljastuessa pohditaan niiden merkitystä ja yhteyttä draaman nykyhetkeen. Ratkaiseva teko on  tehty jo ennen näytelmän alkamishetkeä.

Konfliktidraamassa  keskeisenä aineksena on jokin konflikti. Ks. ristiriitatyypit.
(Staattinen draamatyyppi: näytelmän ihmiset eivät toimi, vaan heille tapahtuu asioita; tilanne on staattinen, sillä ristiriidat eivät johda ”kamppailuun”: esim. absurdi draama)

Jännite
Näytelmässä on tärkeää, miten kirjoittaja pitää yllä jännitystä ja herättää katsojassa tai lukijassa odotuksia. Jännitteeseen vaikuttaa se, miten tapahtumat ja tieto anniskellaan:  milloin katsojalle kerrotaan mitäkin, missä vaiheessa näytelmän henkilöille selviää mikäkin asia, tietääkö katsoja, lukija enemmän kuin näytelmän henkilöt.


Jännitteet, voimat ja niiden vastavoimat, ristiriidat, jotka synnyttävät toimintaa, saadaan selville miettimällä, mikä on kunkin henkilön tavoite, päämäärä, intentio ja mitkä ovat sen vastavoimia tai millaisiin ristiriitatilanteisiin henkilö joutuu pyrkiessään kohti päämääräänsä.

Hyvässä näytelmässä katsoja saatetaan jo alkuvaiheessa miettimään sitä, mihin toiminta johtaa (=keskeinen teema selviää); hänessä herätetään odotuksia ja kysymyksiä. Vastaus ei saa olla itsestäänselvyys, vaan mahdollisuuksia on oltava ainakin kaksi.

Teema / perussisältö / tarina paljastaa, mistä näytelmässä on kyse. Se löytyy tutkimalla näytelmän perusristiriitoja. Konflikti on draaman henkilöiden tai heidän ja ympäristön välinen ristiriita, jonka ratkaisuun draaman toiminta tähtää. Konflikti voi olla traaginen tai koominen, ts. katastrofiin tai onnelliseen ratkaisuun jo alun perin tähtäävä.
-Ristiriitatyypit: ristiriidat voivat olla a) kahden yksilön välisiä b) yksilön sisäisiä c) yksilön ristiriita ulkopuolisen voiman kanssa d) kahden ryhmän välinen e) ryhmä + yksilö tai voima.
Hyvä dialogi on ennalta-arvaamatonta ts. se, mitä jätetään sanomatta, on usein tärkeämpää ja merkityksellisempää kuin se, mikä sanotaan. On kyse ns. aladialogista, jossa henkilöt tarkoittavat muuta kuin mitä sanovat. Katsoja siis lukee rivien välit. Ohipuhuminen.

Draaman kaari
Draaman kaari tarkoittaa sitä, miten näytelmän (tai romaanin) juonta kehitellään eri vaiheiden kautta. Ensimmäinen vaihe on johdanto eli toiminnan esittely (alkujakso, saadaan tietää paikka, aika, keskeiset henkilöt, tilanne). Sitä seuraa ns. kiihdyttävä kohta, momentti, jossa toimintaa aiheuttava ristiriita alkaa kärjistyä (toiminnan keskittyminen). Sen jälkeen on huippukohta eli kliimaksi, jossa toiminta on kiihkeimmillään. Voi näyttää siltä, että tavoite saavutetaan. Tämän jälkeen tulee yleensä käänne, jossa paljastuu tapahtumien lopullinen suunta. Lopuksi loppuratkaisu (käänne on jo osoittanut, onko lopetus onnellinen vai traaginen). Antiikin näytelmissä loppuratkaisua nimitettiin katastrofiksi, koska useimmiten loppu oli traaginen.  Katso myös Särmä s. 91.

Henkilöt, roolit


Näytelmässä kullakin henkilöllä on oma puhetapansa, tyylinsä. Sen on istuttava hahmon suuhun.
Hahmon luonne taas käy ilmi toiminnasta, reaktioista muihin. Kukin henkilö pyrkii kohti päätavoitettaan, pyrkii kohtauksissa ns. tilannevoittoon käyttämällä jotakin taktiikkaa. Intentio on aina jollakin tavalla henkilön kannalta katsottuna positiivinen.